Jos maailmassa on jotain ärsyttävämpää, kuin FB.n Nalle Puh päivitykset ja nuo ikipositiivarit, jotka niitä jakavat, niin nostan hattua. Joka saakelin aamu, kun avaat koneen, niin ensimmäisenä silmiin osuu tuo perkeleen pehmo hinajapurkkinsa ja jonkun valopää lauseen kanssa.
Ei riitä, että pitää nousta ennen sianpieremää kuuntelemaan että ei huvita mennä kouluun, ei huvita laittaa pipoa, ei huvita laittaa hanskoja, ei. Punkero pitää huolen siitä, että loppuaamukin menee vituiksi. Kun ehtisi edes juoda aamuteen ennen kuin pitää valaistua, niin voisi jaksaa suodattaa aurinkoa heti aamusta, mutta kun se kone tulee avattua sillä välin, kun odottaa että tee hautuu ja pim, perseelleen menee. Nyt niitä on ruvennut tulemaan ruotsiksikin: "Kära Nalle", sa Christoffer Robin, "vad jag tycker mycket om dig." "Det gör jag med", sa Puh. Ei helvetti!
Kyrpii nuo ikipositiivarit. Vaikka ne jäisivät panssarivaunun alle, otettaisiin sekin varmaan kiitollisena vastaan. Kiva hieronta, ei jumita enää niskaa. Joulun alla ruvetaan päivittämään, kuinka on ollut kiva päivä: "Aamulla leivoin kaksi sataa piparia, sata pullaa ja pari kahvikakkua. Sitten kävin 20 km lenkillä ja söin. Ruokailun jälkeen olikin aika pestä sauna ja pesuhuone ja illalla heitin vielä sadan kilsan hiihtolenkin. Tulessani kotiin, olivat lapset jättäneet keittiön pöydälle levyn Fazerin sinistä ja lapun, jossa luki "olet maailman paras äiti" ja mies oli lämmittänyt saunan ja odotteli lauteilla siiderin kanssa. Ihana päivä!"
Kyllä ottaa pattiin! Meiltä voisi löytyä pöydältä korkeintaan lappu, jossa lukisi: "Söin sun suklaalevyn, oot tarpeeksi lihava muutenkin. T. mies P.S. Kanna takkapuita sisälle, että illalla voi lämmittää takkaa."
Minulla on yksi aivan erityisen ärsyttävä FB kaveri. Vanha koulukaveri, joka imi liiviin kiinni luokkakokouksen alla enkä kehdannut olla hyväksymättä kaveripyyntöä. Tällainen syntymästä lähtien martta ja täydellinen äiti. Lapset pokkaavat hymypoika ja -tyttö palkintoja eivätkä äidin sanojen mukaan ikinä ole rumaa sanaa äidilleen sanoneet. Näin tarina väittää, mutta vähän on vaikea uskoa, ettei muka edes kahdenvuoden ikäisenä, kun uhmaa pukkaa olisi äitikultaa nimitelty edes kerran. Tai mistäpä tuon tietää vaikkei olisikaan. Jospa tämä maailmankaikkeuden helmi on niin täydellinen, että ei kärvähdä koskaan eikä sano lapselleen rumasti tai korota ääntään tai jos kärvähtääkin, niin osaa kärvähtää niin, että ei taannu kaksivuotiaan tasolle. Minä en osaa. Meillä perkeleet lentää ja äidiltä puuttuu ainoastaan itkupotkuraivari, mutten käydään ihan satasella kaksivuotiaasta. Ei ole kumma, jos omat jälkeläiset eivät Käytöksen Kultaisen Kirjaan esimerkkitapauksiksi pääsekään.
Niin kuin tässä ei olisi jo tarpeeksi kadehtimisen ja vitutuksen aihetta, on tämä supermutsi vielä se maailman ahkerin. Ei riitä, että pestään omat ikkunat neljä kertaa vuodessa, käydään pesemässä vielä työpaikan ikkunatkin. Joo, ihan oikeesti, näin se tekee. Meikä saa säkällä pestyä neljä ikkunaa vuodessa ja nekin kuukauden välein.
Supermutsi kärrää kersoja joka jeesuksen kinkereihin, urheilee itsekin, sienestää, marjastaa, pakastaa, ryöppää, leipoo leipää ja kokkaa gurmeeta. Kaikki muistavat meikäläisen gurmee lantut ja paistin. Sieniä en kerää enkä syö. Sieni on tauti, joka saa raapimaan Sitä. Se riittää minulle. Suuhun en niitä laita.
Vielä en ole nähnyt supermutsin joulua. Kohta saa onneksi tutustua siihenkin. Taidan varmuudeksi blokata supermutsin päivitykset, ettei napsahda verisuoni poikki ennen aattoa.
Supermutsin ei ole koskaan tarvinnut laittaa lapsiaan jäähylle. Meillä on aition ovi käynyt, välillä olisi meikäläinenkin voinut mennä istumaan omat minuuttinsa. Supermutsi päivitti, että jäähyttely tuhoaa lapsen. Meillä meni putkeen siis siinäkin.
Vittu kun löytäis jostain kryptoniittia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti