Päätin
ystävänpäivän kunniaksi tutustua bloggareihin ja heidän blogeihinsa ja
selvittää, mitä Suomi tykkää lukea. Kohteeksi valitsin blogilista.fi -palvelun
kuumimman kärjen.
Bloggareista
"kuumimmat" (listan käyttämä nimike) olivat ns. lifestyle
bloggareita. Tekstit liikkuivat muodin, hiusten, shoppailun ja sisustamisen
maailmassa. Yllätyin siitä, että ns. vauva bloggareita ei löytynyt, niitä kun
tuntuu olevan pilvin pimein ja joka nurkka täynnä. No olihan siellä yksi odotus
blogi, mutta muuten lista oli lähinnä pelkkiä pissisten trendivinkkejä ja
lifestylea. Blondihöttöä sivu ja blogi toisensa perään. Onneksi tuli luettua
niitä Me Naiset -lehtiä, niin kynnys sisällön ymmärtämiseen oli matalammalla.
Normipäivänä ei olisi avautunut ollenkaan, mutta viikon naistenlehtirupeaman
jälkeen terminologia oli tullut jo tutuksi.
Kaikista ”hauskin”
blogi oli Mungolife -niminen blogi. Blogia kirjoittaa neito, joka
korkokenkäilee elämänsä läpi maman kanssa shoppaillen. Hillittömän hauska!
Tosin tarkoittamattaan. Oli ihan pakko lukea Mungon ja maman seikkailuista
Pariisissa ja muissa maailman metropoleissa. Ei meinannut kahvin juonnista
tulla mitään, kun piti niin hihittää ja ihmetellä, että oikeinko tällaisia on
olemassa. Tätä blogia on aivan pakko seurata tulevaisuudessakin, nyt kun on
päässyt kunnolla maman ja Mungon makuun.
"Pariisissa jäi shoppailut tosi maltillisiin. Me saadaan kyllä maman kanssa aikaa ja rahaa palaamaan kaupoilla, jos sille päälle satumme, mutta tällä kertaa olin kovin ylpeä itsestäni, kun kotiin tuli kantamuksia vain pienen paperikassin verran :) "
Alla oli kuvia jostain Louis Vuittonin (tai "Luiskan", kuten bloggari itse kirjoitti, Louis kuuluu ilmeisesti tuttavapiiriin, kun noin tuttavallisesti mainitaan) huivista, joka oli kuin suoraan Jasser Arafatin vaatekaapista. Karmea kauhtana. No, meikäläisen tyylitajun (lue: tajuttomuuden) tietäen, ei voi olettaakaan, että allekirjoittanut osaisi arvostaa haute couturea, jos tämä lakana siihen luetaan.
Kylkiäisiksi Mungon ja maman shoppailureissulta jäi vielä macaronseja. Ja joo, tiedän mitä ne on, eivät ole pastaa tai makarooneja, kuten ennen EU:ta sanottiin. Parasta blogi postauksessa oli lopetus: "Burger & Lobsterin kautta lentokentälle..." Minäkin ajattelin illalla tsekata K-supermarketin burger & pizza pakastealtaan. Osataan täälläkin, vaikka kaulassa ei Luiskaa roikukaan.
"Pariisissa jäi shoppailut tosi maltillisiin. Me saadaan kyllä maman kanssa aikaa ja rahaa palaamaan kaupoilla, jos sille päälle satumme, mutta tällä kertaa olin kovin ylpeä itsestäni, kun kotiin tuli kantamuksia vain pienen paperikassin verran :) "
Alla oli kuvia jostain Louis Vuittonin (tai "Luiskan", kuten bloggari itse kirjoitti, Louis kuuluu ilmeisesti tuttavapiiriin, kun noin tuttavallisesti mainitaan) huivista, joka oli kuin suoraan Jasser Arafatin vaatekaapista. Karmea kauhtana. No, meikäläisen tyylitajun (lue: tajuttomuuden) tietäen, ei voi olettaakaan, että allekirjoittanut osaisi arvostaa haute couturea, jos tämä lakana siihen luetaan.
Kylkiäisiksi Mungon ja maman shoppailureissulta jäi vielä macaronseja. Ja joo, tiedän mitä ne on, eivät ole pastaa tai makarooneja, kuten ennen EU:ta sanottiin. Parasta blogi postauksessa oli lopetus: "Burger & Lobsterin kautta lentokentälle..." Minäkin ajattelin illalla tsekata K-supermarketin burger & pizza pakastealtaan. Osataan täälläkin, vaikka kaulassa ei Luiskaa roikukaan.
Toinen nuori neito bloggasi myös elämästään ja
läheisistään. Xenia´s Day blogi oli omistettu ”kaikelle positiiviselle, joka
auttaa jaksamaan arjen kiireiden keskellä”. Ja voi, sitä se kyllä olikin. Yhtä
ihkua ja fiilistelyä. Toista se on tämä meikäläisen vittuilua ja anarkiaa
-blogi. Masentaa joka jonnen.
Ystävänpäivä oli Xenialla ollut pelkkää
juhlaa, kun puolin ja toisin oli siipan kanssa tehtailtu aamupaloja ja muita
herkku ylläreitä. Poimin tähän pätkän muidenkin iloksi:
"Tänään
S:n tuodessa aamiaista otti hän Maxin (Max on ilmeisesti
koira, välihuomautus meikäläiseltä, tai sitten Xenian päivässä on reippaampi
meiniki kuin osasin kuvitellakaan) mukaan huoneeseen. Voi sitä iloa mikä
herrasta lähti kun huomasi mun olevan sängyssä nukkumassa! Mä en tiedä mitään
parempaa kun se fiilis, jonka koen kun tuo herra on aivan innoissaan meidät
aina pienen tauon jälkeen nähdessään. Se on sitä vilpittömyyttä puhtaimmillaan! Kuulenkin tässä kirjoittaesa että
herra alkaa heräilemään (Olisikin
pitänyt arvata, että tämä on näitä puhevammaisia. Katkerana kuuntelin radiosta
viikolla Suomen kieliopin perusteiden romahtamisesta, kun alkaa tehdä ja ruveta
tekemään päätettiin heittää roskakoriin ja sallittiin alkaa tekemään, koska
pissikset eivät osaa enää puhua. Välihuomautus katkeralta, jolta vietiin se
ainoa asia, mikä kieliopista oli jäänyt päähän. Alkaa HERÄILLÄ, Xenia! Rupeaa
HERÄILEMÄÄN, Xenia! No, se tästä, ei se muita kuin minua kiinnostakaan.) ensimmäisiltä
päikkäreiltään joten taidanpi mennä häntä halimaan pikkasen."
Takaisin asiaan… Kyllä niin tuntuisi ihanalta meilläkin herran riemu siitä,
kun rakas on sängyssä nukkumassa. Vakiona kuitenkin tahtoo enempi olla: "eksä ny
ristus oo vielä noussu". Ja ne pikku halit, kun herra heräilee
ensimmäisiltä (huom! ensimmäisiltä) päikkäreiltään, voi siis iik! Kun meillä
herra erehtyy tekemään saman tulee vaimolta ainoastaan mulkaisu ja keskaria
selän takana.
Jos ei oma, niin ei se muidenkaan bloggaaminen ole pelkkiä
suklaamutakakkuja ja Vuittoneita. Yhdellä bloggarillakin oli aivan karmea
tukkatrauma. Eiku siis sehän olikin Xenialla, olisko Max jyrsiny latvoja:
"Mähän oon
moneen otteeseen sanonut siitä, että jossain vaiheessa mä tarvitsen teiltä
tukea tässä mun oman värin kasvatusoperaatiossa ja eilenhän se iski. Nimittäin
se fiilis, että mä haluan nyt heti tällä hetkellä joko leikata kaikki
punertavat värit pois tai sitten perkuleen nopeasti kampaajalle. Vietin
Pinterestissä aikaa tunti kaupalla etsien inspistä omaan tukkaan, ja mikä
pahinta, kärsivällisyydellähän tämä saavutettaisiin ihan omasta takaa, mutta
pientä avitusta kaivattaisiin nyt kyllä tähän päähän ja vähän nopeasti!"
Eiku daah, siis
apua! Nyt sitten porukalla tukemaan Xeniaa, ettei S dumppaa sitä luiskaan! Avunhuudon
perässä oli kuvakollaasi erilaisista netistä löytyneistä karvavaihtoehdoista (mikä hitto on Pinterest?),
väri oli blondi, ellette sitä jo arvanneet. Minkä sävyinen blondi, en osaa sanoa näin viikon Me Naiset -tutkimuksen perusteella. Tarkempi analyysi vaatii toisenkin naistenlehden. Kuvakollaasin alla oli sitten
omakuvaa tästä tukkatraumasta ja kehotettiin lukijaa erityisesti tarkkailemaan
neidin omien hiusten värisävyjä kohdassa yksi ja kohdassa kaksi ja vielä oli
maininta, että kuva on otettu luonnonvalossa, jotta lukija paremmin osaisi analysoida
pulmakohdat. Kuvia oli sitten räpsitty (luonnonvalossa) päälaelta, niskasta,
ponnarilla ja ilman. Voi jeeeeeesus. Että oikein tukkatrauma. Sanonko.
Tervetuloa tänne katsomaan, miltä tukkatrauma näyttää. Ei tarvi käyttää edes
luonnonvaloa, erottuu pimeälläkin. Eikä löydy netistä vertaistukea.
Tätäkö Suomi
lukee? Oikeasti? Näin sen täytyy olla, koska blogilistalla suosituimmat blogit
ovat täynnä tätä. Lifestyleksi sitä kai nätisti sanotaan. Tavallinen kansa puhuu paskasta. Hiuksia, meikkejä,
vaatteita ja koruja. Vähän sisustusta ja sekaan pari muffinssia. Siinäkö
suomalaisten pään sisältö? Eipä anna imartelevaa kuvaa.
Totuus on kuitenkin
blogimaailmassa toinen. Löytyy niitä täyspäisiäkin. Enkä nyt puhunut itsestäni. Järjen valoa ei täällä ole nähty. Heitä, joille elämä on
muutakin kuin kynsilakkaa ja korkokenkiä. Mutta kiitos nyt näille hörhöille ja
höttöblogeille. Vievät ajatukset taatusti pois perus arjesta.
Lopuksi lainaus
vielä blogilistan ykköseltä, eikä tämän jälkeen tarvitse vuoteen lukea
naistenlehtiä. Lukijoita tällä kansalliskirjallisuuden helmellä on viikossa 27010. 27010!!! Neito
bloggaa nimellä Vivian Valpuri ja on kuumuusasteikolla 206,5 astetta. Vertailun
vuoksi sanottakoon, että minä hehkun 0,6 asteisena, sijalukua en viitsi edes
mainita. Neidon profiilikuvassa kulmakarva kertoo, että tämän naisen kanssa ei
pelleillä. Teksti tekee saman verbaalisessa muodossa:
"Onnekkaana
paskiaisena sain aloittaa uuden viikkoni vapaapäivällä, ja kävin heti aamusta
salilla muuttamassa viikonlopun herkuttelut gepardia muistuttavaksi
räjähtäväksi voimaksi. Kunnon hikiriehuminen teki hyvää, ja univelat nukuttuaan
jaksaa jumpata koko viikonlopun edestä. Loppupäivä sujui juurikin miten
vapaapäivän kuuluu; mukavaa haahuilua, päikkärit, kynsien kiireetöntä
lakkailua, ja iltateet ja kävelylenkki ystävän seurassa. Iltamyöhällä
klikkailin vihdoinkin itselleni erään naurettavan kauan haaveilemani ostoksen,
jonka varmasti esittelen onnesta soikeana heti kun postimies ilahduttaa minua
merten takaa postitetulla kenkälaatikolla. Toivon todellakin sormet ristissä
koon olevan sopiva, sillä noita popoja on fiilistelty melkein vuosi, ja
täydellistä paria metsästetty netin loputtomasta ihmemaasta aivan yhtä kauan.
Voisin kirjoittaa pitkän metaforantäyteisen tekstin siitä, miten 'sen oikean'
kohdatessaan on aivan päivänselvää miksei mikään muu kelvannut, mutta jätetään
se seuraavaan lukuun. "
Jestas. Oikeinko
joku elää tuollaista elämää. Kai se pitää uskoa tämän blogikatsauksen jälkeen.
Nauttiiko ne siitä? Vaahtokarkkielämästä. Jotenkin luulisi, että elämä olisi
tuollaisena aikalailla tyhjää ja onttoa. Vaikka ei se ole herkkua rumana ja persaukisenakaan, kun sohvan verhoilussakin on reikä.
Sisältöä löytyy kuitenkin elämästä enemmän vaikka lonkalla ei Vuitton heilukaan. Sen
takaan. Sitä oikeaa sisältöä eikä pelkkää hattaraa.
Ettei koko blogilistaa
tulisi kuitattua pelkkänä höttönä, niin rehellisyyden nimessä on sanottava,
että oli listalla yksi chilinkasvattajakin, joka kokkasi poroa. Ja lääketieteen kandidaatti, joka jakoi
viisauttaan meille tyhmemmille.
"Kun aivosi
näkevät, mutta sinä et."
Tai meikäläisen tapauksessa, kun aivosi ajattelevat, mutta sinä et.
Lääketieteen kandidaatin pohdiskeluja jostakin. Mistä, en tiedä, oli niin
puuduttavaa tekstiä, että en jaksanut perjantai-iltapäivänä lukea. En
kaiken tämän blondihötön jälkeen. Aivot eivät kerta kaikkiaan tunnistaneet enää
järkeviä sanoja.
Tekisi mieli
lopettaa näin (tämäkin lainaus eräältä bloggarilta):
"Olemme
saapuneet Curacaolle! Jee! Täällä pyrin nauttimaan vain rantaelämästä ja kone
saa nyt jäädä vähän pienemmälle huomiolle. Pahoittelut, jos en siis vastaile
kommentteihin ihan yhtä aktiivisesti kuin normaalisti. Ei kuitenkaan hätää,
koska minulla on paaaaljon kuvia Miamista, jotka odottavat julkaisua! Sain
lentomatkalla käsiteltyä jo suuren osan kuvista."
Valitettavasti
joudun kuitenkin toteamaan, että perse on puutunut. Menen tyhjentämään
tiskikoneen. Onnea ja menestystä Suomi. Hyvin menee. Tämä gebardi kuittaa.
... ja oli minulla tänne väliin kuviakin lätkittäväksi. Mokkula ei niitä vain suostunut lisäämään. Ilmeisesti liian juntti kone niin näteille kuville, mutta kokeilen myöhemmin ihan letkullisella versiolla, josko se armahtaisi ja saataisiin kiva visuaalinen pläjäyskin. Sitä odotellessa, hyvää viikonloppua!
Ai niin, tähän loppuun vielä nämä kuumimmat, joita tässä tekstissä lainattiin. Käväiskäähän itse fiilistelemässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti