Luokkakokous...

Meillä olisi ollut lukion luokkakokous nyt pääsiäisenä. En mennyt. Ei ole tullut koskaan haikailtua vanhojen luokkakavereiden perään, hätinä edes ajateltua ketään koulun loppumisen jälkeen. Ei kiinnostanut yhtään. Porukassa oli muutama, joista eroaminen tuntui tuolloin haikealta ja surulliselta, toisille toivotti ilomielin matkaa helvetin kuuseen.

Hullua olikin huomata, luokkakokousta varten perustetuilla Facebook -sivuilla pyöriessä, että kuitenkin oli utelias. Halusi nähdä, miltä kaikki näyttävät ja olisi kiinnostanut tietää, mitä toisesta oli tullut. Eniten kuitenkin kiinnosti naispuolisten luokkakavereiden ulkonäkö.

Tunnustan suoraan, että olisi vituttanut hillittömästi, jos toiset olisivat säilyneet hyvin. Itse kun on ollut niin saamaton, ettei ole saanut raskauskiloja karistettua lasten syntymän jälkeen. Perse paisuu viikko viikolta ja posket roikkuvat jo kohta polvissa. Kaulaa ei ole ollut kymmeneen vuoteen ja pää kasvaakin nykyään suoraan hartioista. Tunnustan suoraan myös sen, että riemu oli suuri, kun näin saman tapahtuneen myös naispuolisille luokkakavereilleni, entistä naisvoimistelijaa lukuun ottamatta. Vittu mitä kurppia! Yksi ihmisen näköisenä pysynyt, muut turposivat ja roikkuivat. Suorastaan hymyilin ja hykertelin, hyvä saldo.

Mikähän siinäkin on, että miehet muuttuvat vain charmanteiksi vanhetessaan. Tai ainakin suurin osa miehistä. Kasvot voivat muuttua uurteisiksi, mutta silti ne säilyttävät omat piirteensä. Jalat ja kädet pysyvät jalkoina ja käsinä ja vatsa vatsana vaikka ylipainoa olisikin kertynyt.

Samaan aikaan naisilla posket roikkuvat kuin vihikoiralla, alleista saisi vaikka Batmanille viitan ja vatsa on yhtä vekkiä. Reisiä ei ilkeä edes mainita kaikkine selluliitteineen ja lötköineen. Kuka helvetti sen leuan alle kasvavan heltankin on keksinyt. Oltaisiin aivan hyvin pärjätty ilmankin. Niin epäreilua ja perseestä. Jälleen yksi puoltolauseke väittämälle, että Jumala on mies. Tai toisaalta, voisiko ollakin niin, että Jumala on nainen? Kukapa onkaan katkerampi toiselle naiselle kuin toinen samanlainen? Jospa Jumala onkin nainen ja päätti ihan vaan vittuunnuksissaan, että siitäs sait, roiku ja paisu!

Ei. Ei voi olla. Kaikki tässä maailmassa puhuu sen puolesta, että Jumala on mies. Liian paljon virheitä. Miehen puuhastelua. Suihkitaan sinne tänne ilman ajattelua. Yhtä hosumista, sutta ja sekundaa.

Jos Jumala olisi nainen, olisi rintamaidossa D-vitamiinilisä jo valmiina, miehillekin olisi asennettu jonkinlaiset aivot, aivan sama minkä tasoiset, mutta aivot. Jos Jumala olisi nainen, miehet tekisivät jotain. Edes joskus. Jos Jumala olisi nainen, maassa olisi rauha eikä Bemaria ja Mersua olisi keksitty. Ei tarvittaisi mulkunjatkeita. Jos Jumala olisi nainen, kukaan ei parkkeeraisi Inva-paikalle eikä perheparkkeja käytettäisi väärin. Jos Jumala olisi nainen ei olisi kesäaikaa ja talviaikaa, olisi vain aikaa, kun miehetkin tekisivät edes jotain. Ei. Jumala on mies. Ei voi olla muuta vaihtoehtoa.

Viikonlopun aikana nettiin ilmestyi luokkakokouksesta otettuja kuvia. Niiden katsomisen jälkeen oli yksinomaan tyytyväinen, että jätti menemättä. Ketä kiinnostaa tanssia lukio aikaisten mulkkujen kanssa, ei se kiinnostanut lukiossakaan. Miksi nyt vetäisi nirvanaan, kun känninen keski-ikäinen ukko roikkuu niskassa ja hönkii kuinka se aina tykkäs musta lukiossa. Tai kuunnella, toisten pätemistä. Ikään kuin kymmenen vuoden välein pariksi tunniksi yhteen osuvien välille voisi kehittyä mitään järjellistä keskustelua. Sitähän ne luokkakokoukset ovat, tsekataan toisten ura, varallisuustaso ja perhe-elämä ja sormet ristissä toivotaan, että toisella menisi huonommin kuin itsellä. Vähän viinaa päälle ja kymmenen vuoden päästä uudestaan. ”Vittu kun meillä oli hauskaa!, Kyllä oli niin kiva nähdä taas kavereita (= lue, et ikinä Kalle/ Maija usko, kun se oli rupsahtanut, etkä ikinä usko, mikä luuseri siitä oli tullut). Kyllä oli mahtavaa! Nähdään taas pian!”

Ei tasan nähdä. Ei seuraavankaan kymmenen vuoden kuluttua. Pärjäilkää ja paisukaa!