Paikallisessa...

Maailmassa on muutama paikka, joita inhoan satasella. Yksi näistä on paikallinen autokorjaamo. Ihan hyvä korjaamo, hommat hoituvat ei siinä mitään, omistaja on mukava ja kaikki toimii, mutta kun menet sisään, tunnet olevasi ääliö, kun kerrot asiasi, tunnet olevasi ääliö ja kun tulet pois, tunnet olevasi ääliö. Minä voin olla ääliö, mutta en minä välttämättä tykkää siitä, että se selviää minulle.


Ensimmäinen kerta paikallisessa oli, kun ukko passitti viemään auton öljynvaihtoon. Pakko oli mennä, ei auttanut vaikka vetosi ja keksi jos jotain tekosyitä. Aika oli varattu, ukko sairas, filtteri vai mikä perkeleen suodatin se oli, takakontissa ja auto odotti pihalla. "Jätät sen vaan sinne, lyöt avaimet kouraan, siellä tiedetään että oot tulossa ja mitä pitää tehdä." Pitkin hampain painelin autoon ja hurautin korjaamolle. Omistaja käski ajaa auton sisälle ja minä siihen että jaa minäkö? Ja mihinkäkö? Noista ovistako? Sain auton viimein ajettua sisälle ja pari rinkiä hallissa, kun omistaja heilutti käsiään sinne ja tänne ja yritti joillain kansainvälisillä autoilijoiden käsimerkeillä opastaa oikeaan pilttuuseen. Meni jo hermo, kun toinen huitoi kuin heinämies enkä tajunnut yhtään, mitä helvettiä mies halusi kertoa ja minne piti mennä, joten veivasin lasin auki ja huikkasin, että aja itte, meen käymään kaupassa. Ostin maidot ja muut ja menin takaisn katsomaan josko homma olisi tehty. Olihan se. Omistaja löi avaimet käteen ja käski peruuttaa ulos. Jaa minäkö? Tuolta? Silleen kiemurtamallako? Et millään viittis ajaa, tulis paljon vähemmän vahinkoa?  Omistaja katsoi kuin hullua, huokaisi ja peruutti auton ulos. Ei meikäläisen paikka enkä mennyt toista kertaa.


Ennen kuin viime vuonna. Pakko. Ukko töissä toisella paikkakunnalla, minä katsastamassa autoa ja pomppasi taas, kun airbagin varoitusvalo paloi. Ei auttanut vaikka yritin inssille selittää, että valon palaminen johtuu kurasta, tie on yhtä kuravelliä ja varoitusvalojen liitokset niin perseestä, että auto on kuin disco joka kevät ja syksy. Autossa ei ole mitään vikaa, valo sammuu heti, kun tie kuivuu. Ei mennyt läpi. Inssi totesi lyhyesti, että autokorjaamo on tuossa parin sadan metrin päässä, jos saat tälle päivää ajan ja valon nollattua, hän katsoo sen vielä uudestaan samana päivänä. Pakko oli mennä. Vitutti, mutta ei auttanut. Ei kun autoon ja korjaamolle.


Autokorjaamo oli muuttanut sitten edellisen keikan. Nyt oli oikein erillinen toimisto, jossa jopa oma sisäänkäynti ja kyltti ovessa. Sinne siis. Toimistossa oli kaksi miestä haalarit päällä. Esittelin itseni, kerroin olleeni katsastamassa autoa ja kerroin kuinka kävi ja mitä pitäisi tehdä. Pikku juttu kerroin, on tehty ennenkin, tarvitsee vain pistää letkuihin ja nollata anturit. Kymmenen minuuttia. Ukot tuijottivat puhumatta mitään. Niin että miten olisi, jatkoin, ehtisikö ja vielä heti? "Ei me olla täällä töissä.", toinen tokaisi. Voi kilin vittu. Siinä sitä istuttiin toimistopöydän takana kuin maailman omistajat, rivissä, kahvikupit edessä ja paskaiset haalarit päällä. Ei käväissyt mielessä heti sanoa, että ollaan täällä vaan ilmaisen kahvin perässä. Ääliöt! Tiedustelin sitten mistäköhän omistajan voisi löytää. Ei tietoa. Ei tietenkään. Tukehtukaa pullaan!


Toimistosta ulos ja halliin. Halli täynnä autoja, joiden alta näkyi jalkoja. Rykäisin ja huikkasin haloo. Jalat vetäytyivät syvemmälle autojen alle. Seisoskelin siinä sitten keskellä hallia ja tunsin oloni kuinka ollakaan ääliöksi ja odottelin josko joku uskaltautuisi auton alta pois. Ei toivoa. Viimein yhden auton takaa laahusti paikalle mies. Pysähtyi auton peräpään viereen ja vahtasi. Sanaakaan ei sanonut, tuijotti vain. Minä selittämään miksi tulin. Olin katsastamassa autoa ja kävi näin ja jos heti ehtisitte katsoa, katsastusinssi leimaisi paperin vielä tänään. "En mä oo täällä töissä. " No et tietenkään ole. Teki mieli lyödä tunkalla. Muuten vaan hortoilet täällä paskaisissa kuteissa nyrkit piessä. Sitä esiintyy nykyään aika paljon. Missähän omistaja sitten mahtaisi olla, olisiko tietoa? Ei, no ei tietenkään ole. Just joo. Ei siinä mitään seistään tässä ja odotetaan, josko maa avautuisi tai perse repeäisi, kumpi vaan ensin ehtii.


Mistä perkeleestä sitä tietää kuka autokorjaamossa kuuluu henkilökuntaan ja kuka on vaan paikalla hengaileva wannabe asentaja? Kaikilla on haalarit, kaikilla on naama ja nyrkit paskassa eikä kukaan puhu mitään. Mistä peräkamarista näitä haalitaan? Muuten kyllä ollaan miestä ja puhutaan teknistä ja heitetään herjaa, mutta antaa olla kun nainen tulee asiakkaaksi ja herra varjele erehtyy vielä puhumaan tai kysymään jotain, niin naps, suun ja pään välinen yhteys katkeaa. Seisovat sekä silmät että järki. Oikein ravintoketjun kunkut!


Löytyi se omistaja viimein, kun joka paikan kiersi, pikkukonttorista. Lupasi hoitaa homman ja puolen tunnin päästä saisi hakea pois. Painuin ABC:lle kahville vaikka mieli olisi tehnyt painua viinakauppaan ja vetää pää täyteen ojanpenkalla. Puolen tunnin kuluttua takaisin korjaamolle. Auto löytyi, ainoatakaan ihmistä ei. Ei edes jalkoja. Ei jaksanut enää yllättää. Joku ehti antaa naishälytyksen ja juostiin porukalla piiloon. Odottelin paskahaalareiden invaasiota ja istuskelin autossa. Haalarimiehet ilmestyivät paikalle, kuljeskelivat auton ohi puhumatta mitään, kyselemättä mitään enkä minäkään enää jaksanut kysellä ollaanko töissä vai muuten vaan nyrkit ja haalarit paskassa. Istun tässä saatana vaikka aamuun asti enkä puhu tai kysy mitään. Osataan meilläkin.


Joku haalari oli ilmeisesti jossain vaiheessa käynyt kertomassa omistajalle, että joku hullu istuu hallissa autossa eikä lähde pois, koska omistaja tuli viimein paikalle. Maksu ja "et viittis peruuttaa ulos, tulee vähemmän vahinkoa" ja äkkiä pois. Katsastuskonttorille, ajanvaraushenkilölle selittämään, että joo, kyllä se inssi lupasi vielä tänään katsoa ja leimata ja nyt se ukko tänne tai tiedät miltä tuntuu istua nitoja perseessä.


Minäkin kävin ammattikoulun autopuolta. Pari kuukautta. Viilasin pistepuikon ja piirtopuikon. Oli paskaiset haalaritkin, kun jätkät kaatoivat öljyä taskuihin.. Opiskelin teoriaa ja puhuin asentajaa. Olisi pitänyt jatkaa loppuun asti ja perustaa autokorjaamo. Hommata henkilökunnalle pinkit haalarit. Eipä olisi menneet henkilökunnan ja asiakkaiden haalarit sekaisin. Mutta silleen tosissaan, miksi ne on tuollaisia? Lauma zombeja, jotka vaan tuijottavat hiljaa, jos nainen erehtyy korjaamolle. Onko olemassa joku sääntö, jota en tiedä tyyliin "pääsy sallittu vain kolmijalkaisille" vai mikä on homman nimi? Naisillakin on nykyään autoja ja ne saattavat joskus jopa hajota ja sinne kaiken pyhän keskelle on vaan pakko tulla. Ei sen nyt pitäisi olla niin vaikeaa, sanoa hei, kysyä mikä hätänä ja kertoa koska kaikki on kunnossa ja huikata vielä hei loppuun. Painattakaa vaikka joku lappu sinne haalareiden taskuun: "Siinä tapauksessa, että nainen astuu ovesta, tee näin..." Lidlissä on laminaattikoneita tarjouksessa, laminoitte lapun ja tuikkaatte takataskuun. Tai sitten laitatte oveen kyltin: "Haalarit sallittu ainoastaan henkilökunnalle, pese kätesi ja naamasi ennen korjaamon astumista."