Toppahousuja ja muita pyhävaatteita

Helkkari. Ylioppilasjuhlat lauantaina eikä se läski sulanut vaikka viikonloppuna olikin kuuma.
Syyskuussa ja joulukuussa ja tammikuulla ja nojoo vielä maaliskuulla vannoin pyhästi, että toukokuun loppuun mennessä olisi lähtenyt 10 kiloa vaikka henki meinisi. Ei mennyt henki, mutta pari kiloa tuli lisää. Lauantaina pitäisi mennä naapurin tyttären ylioppilasjuhliin eikä päälle mahdu kuin äitiysfarkut ja toppahousut. Kumpikaan ei ole oikein in tällä juhlasesongilla. Voi perse. Kirjaimellisesti.


En tajua, mikä on. Kädet lappaa tavaraa suuhun niin etteivät leuat pysy perässä. Piilottelen perunalastupusseja mappien taa kuin pahin rapajuoppo. Kersojen pääsiäistrullittelu karkit söin eräänä yönä alta aikayksikön eikä kuopuksen jäätelöjemmakaan pysynyt turvassa. Kaikki lähtee, mitä ei ole pultattu pöytään kiinni. Tuorekurkku yhdeltä istumalta ja suklaata perään. Jälkeenpäin karmea morkkis ja hillitön vitutus, kun kävelee peilin ohi.


Mutta kun on aah niin nautinnollista. Öisin, kun muut nukkuvat. Istua kaikessa rauhassa sohvalla silleen relasti, katsella digiboksille tallennettuja ohjelmia ja herkutella. Hip vaan ja pussi meni. Hip vaan ja toinenkin. Hip vaan ja lonkille jäi. Säälittävää.


Tällä viikolla on pitänyt seurata nuorimmaisen sokeriarvoja öisin ja on pitänyt herätä mittaamaan verensokerit parin tunnin välein. Kun ulkona on yöllä jo valoisaa, käy yleensä niin, että alkuillasta/ yöstä uni tulee, mutta kun heräät ensimmäiselle mittaukselle on peli sen jälkeen menetetty. On valoisaa, ei nukuta, virtaa on aamu viiteen saakka. Sitten kyllä nukuttaisi, mutta ei onneksi tarvitse kauaa torkkua, kun kello herättää kymmenen yli kuusi. Justiinsa kun pääsi sopivasti uneen.
Anyway. Yöllä on virtaa ja tässä eräs yö sainkin jonkun kohtauksen ja rupesin puoli neljältä aamulla tekemään vatsalihasliikkeitä. Sata vedin ja päälle 50 lantionpohjalihasten vahvistusliikettä että kusi pysyisi päässä eikä tirahtaisi joka aivastuksella housuihin. Homman viimeistelin vielä 20 etunojapunnerruksella ja henki meinasi mennä. Ja oli hiki. Ja tyytyväinen olo. Aamulla tuntui kuin olisi laihtunut ainakin kolme kiloa. Peili palautti taas arkeen.


Rupesin jo huolestumaan, kun sama toistui seuraavanakin yönä. Tässähän ollaan pian kuin heinäseiväs. Onneksi kohtaus ei kuitenkaan kestänyt enää kolmanteen yöhön. Vatsa"lihakset" olivat niin kipeät, että oli "pakko" ihan vaan maata sohvalla. Olen kyllä kuullut, että palautuminen on treenatessa äärimmäisen tärkeää. Samoin tankkaus. Päätin panostaa pari seuraavaa yötä niihin.


Tänään nakkasin nuorimmaisen illalla kaverin luo leikkimään ja painelin paikalliseen Halpa Halliin tsekkaamaan, josko päälle löytyisi jotain joka venyy. Tahtoo tulla hiki niissä toppahousuissa. Kävikin pirunmoinen tuuri, kun poistorekistä bongasin kesämekon, sellaisen, jossa tissien päällä on rypytys ja helma levenee heti tissien alta ja peittää koko komeuden nilkkoihin asti. Ou jee ja mahtui jopa päälle. Ja peitti kaiken. Kiitos Jeesus! "Laihana" lakkiaisiin. Ja saa mättää tarjottavaa kaksin käsin. Ei tasan taatusti hame repee. Ei hierrä, ei kierrä ja on helppo pierrä. Siinä ne tärkeimmät meikäläisen vaatekriteerit (Mungolla taitaa olla toisenlaiset vaatimukset releiden suhteen). Täydellistä. Allit survotaan pieneen boleromittaiseen jakkuun ja naps kahvipöytää kohti. Kerrankin lykästi! Eikä maksanu kuin 12.50.


Ens yönä ei jumpata. Tai mistä sen tietää, nyt kun on päässyt vireeseen ja pahin kramppi helpottanut. Jospa sitä olisi vaikka heinäkuulla 10 kiloa laihempi. Tai elokuulla. Tai joulukuulla. No hitto ens kevätjuhlaan sitten. Talvella mahtuu ne toppahousut.