Sain nimittäin toissailtana gourmee kohtauksen ja tuumasin, että iskenpä takkaleivinuuniin yön ajaksi muhimaan porsaan ulkofileen ja kasviksia. Nurkkiin on joskus tarttunut sellainen savipata härpäke, jota kastellaan ja jonka sisään laitetaan eväät muhimaan silleen kätsysti ilman vahtimista.
Tuumasta toimeen. Läski kippoon ja perunoita, lanttuja ja porkkanaa sekaan. Lihalientä päälle ja leivinuuniin. Etukäteen jo fiilistelin, että onpa ihanaa seuraavana päivänä vetäistä ruokkiksella kunnon evästä.
Ei käynyt niin kuin oppikirjoissa. Aamulla heräsin suht´ voimakkaaseen tuoksuun. Ei se ollut ollut häävi illalla tai yölläkään, eväs kun sisälsi lanttua, mutta tuo aamuinen tarttui jo tukkaankin. Kuin olis astunut viemäriin.
Kersat kouluun ja padan kimppuun. Kansi auki ja taju meinasi lähteä, kun lantut ampaisivat silmille. Padassa oli läjä mustia golfpalloja ja puoleen kutistunut liha. Lihaliemi oli haihtunut, vaikka sitä yöllä vielä varmuudeksi lisäsinkin, ja eväät kärvähtäneet.
Kun on laitettu niin syödään. Ja kun on nähty tällainen gourmee vaiva, niin syödään paljon. Ruokkiksella yritin sitten etsiä golfpalloista palamattomia kohtia ja asettelin ne lihan viereen lautaselle. Hetken tuumin, ottaisiko valokuvan ja vetäisisi kunnon ruokablogin, jätin sitten kuitenkin väliin ettei lastensuojelusta otettaisi yhteyttä ja huostaanoteta ipanoita. Sitä kuulemma on tehty pelkän väärin asetellun makaronilaatikonkin takia. Tällä eväällä muksuille tulisi lähtö heti.
Ei siinä mitään. Lihasta saattoi hyvällä omallatunnolla sanoa, että kypsää oli. Pöly lensi suusta pureskelujen välissä. Puoli tuubia meni sinappia, että herkun sai alas. Mutta söin minä sen, kalliin lihan. Ja ne "uunijuurekset", kaikki maistuivat sakokaivossa marinoiduille. Ja lantulle. Ainoastaan porkkanan muoto paljasti kyseessä olevan porkkanan, maku oli lantun.
Muut eivät suostuneet syömään, kun evästä iltapäivällä heille tyrkytin. Varmuudeksi käärin vielä lihan folioon, josko illalla tulisi nälkä ja kaipaisi jotain pikkusuolaista. Ukko katsoi kun hullujen huoneelta karannutta. Lapset ilmaisivat asian sanoin.
Seuraavalla kerralla, jep, K-Supermarketissa on ulkofile tarjouksessa, kokeilen vähän maltillisempaa kypsennysaikaa ja jätän ne juurekset pois. Tai lisään ne myöhemmin tai jätän vaan lantun pois tai vedän fiiliksen mukaan. Niin huippukokit kuulemma tekevät.
Periksi ei anneta, vielä meillä joku päivä vedellään gourmeeta takkaleivinuunista ja ollaan marttoja. Saattaa viedä tosin vähän aikaa...
Mukavaa perjantaita! Ja jos löytyy takkaleivinuuni kokkausexperttejä, niin vinkkejä saa heitellä ihan vapaasti :) niitä tarvitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti